Porukkamme Vuosikokous istutaan YDINPORTILLA
Olkiluodontie 8 27150 Lapijoki 
torstaina 13.2.2025 klo 18:00 alk.
Kokouksen ohjelma
OMIA TAPAHTUMIA välilehdellä.
Kaikki yhdistyksen jäsenet TERVETULOA!
Kaffehetketkien kokoontumispaikka vaihtuu !!
Uusi paikka Ydinportti valtatie 8 varressa Lapijoella.
Lue lisää kafferetket välilehdellä.
Muita ajankohtaisia asioita
- Etuiskunvaimentimien huolto
- Virtaa vailla
- Ajopuvun pesu
- Kylmänkelin hanskat
Etuiskunvaimentimien huolto
Iskunvaimentimet ja niiden öljyt kuluvat käytössä, joten ne tulisi säännöllisesti huoltaa tai huollattaa, koska ne vaikuttavat oleellisesti ajo-ominaisuuksiin. Vanhemmissa pyörissä kynnys viedä huoltoliikkeeseen voi olla korkeampi, jos ei muutenkaan tule käytettyä. Tällöin tee-se-itse huolto voi tulla kysymykseen. Tietyt asiat huomioiden, itse tehtynä huolto on kustannuksiltaan hintaluokassa 100-200€
Iskunvaimentimen huolto
Tässä artikkelissä käsitellään Honda CBR1100XX moottoripyörän etuiskunvaimentimen huoltoa ja havaintoja. Iskunvaimentimienhuolto
Virtaa vailla ?
Jälleen koittaa kevät ja pyöriä käynnistellään talven jäljiltä. Usein käy kuitenkin niin, että pyörä ei starttaa, akku on tyhjä. Joskus käy myös niin, että lähtö onnistuu hienosti mutta vähänajan kuluttua akusta kuitenkin katoaa virta ja usein jossain muualla kuin kotipihassa. Tuolloin neuvokkuus on tarpeen ja tässä nyt muutama konsti tilanteeseen.
Moottoripyörän käynnistäminen, kun akku on tyhjä.
Kun tulee jossain vaiheessa tilanne, että pyörän käynnistysnappia painettaessa ei startti jaksakaan pyöräyttää moottoria käyntiin tai ei edes yritä, monissa uudemmissa pyörissä on suoja joka estää starttaamisen mikäli akun jännite on liian alhainen. Miten silloin kannattaa toimia, että saat pyörän saisi käymään?
Starttiboosterilla käynnistäminen
Mikäli jollain on matkassa mukana boosteri, eli apukäynnistin, käynnistäminen on mekaanisesti vaivatonta.
Otetaan pyörän akku näkyviin, useimmiten poistamalla istuin tai mahdollinen suojakotelo. Akun kaapelit annetaan olla kiinni, otetaan vain suojamuoveja sivuun, että voidaan kytkeä boosterin hauenleuat akkuun.
Ensin liitetään boosterin plus-liitin akun plus-napaan, jonka merkkiväri on yleensä punainen. Seuraavaksi kiinnitetään miinuksen liitin akun miinus-napaan. Miinuksen merkkiväri on yleensä musta ja johto kytketty pyörän runkoon.
Hauenleukoja akun napoihin kiinnitettäessä kannattaa olla varovainen, ettei leualla kosketa pyörän muita metalliosia ja näin aiheuta oikosulkua pyörän runkoon.
Sen jälkeen boosterista syötetään virtaa kerran tai pari, apukäynnistimen ohjeiden mukaan, mahdollisesti puoli minuuttia / minuutin kerrallaan. Boosteri pystyy hetken syöttämään melkoisia määriä virtaa akkuun, mutta se ei kestä jatkuvaa käyttöä. Virtasyöttöjen jälkeen kokeillaan käynnistää moottori ja jos se käynnistyy, annetaan käydä kunnes uskalletaan luottaa siihen, että virtaa riittää. Mikäli ensistartti ei onnistu voi virtaa, hetken odottelun jälkeen antaa lisää ja kokeilla uudestaan.
Toisesta ajoneuvosta otettavalla apuvirralla käynnistäminen
Tavanomaisten henkilöautojen akkujännite on yleensä 12 volttia, kuten moottori-pyörienkin. Kun otetaan virtaa toisesta ajoneuvosta käynnistämiseen, on syytä kuitenkin varmistua, että akuilla on sama jännite. Jännitteen varmistamisen lisäsi kytkentöjen napaisuus kannattaa varmistaa, joissakin autoissa saattaa olla vielä plus-napainen maadoitus. Tällöin on oltava varma, etteivät ajoneuvot kosketa toisiaan.
Tarkastusten jälkeen mikään ei estä kokeilemasta käynnistämistä ottamalla virtaa autosta.
Toisesta ajoneuvosta virran ottaminen edellyttää riittävän pitkiä starttikaapeleita. Ajoneuvot kannattaa ajaa sopivan lähelle toisiaan, että kaapeleiden asentaminen on helppoa. Asentamisen ajaksi kytketään molemmista ajoneuvoista virta pois päältä. Kytkennässä kytketään ensin plus-kaapeli auttavan plus-napaan ja sitten autettavan plus-napaan sitten miinuskaapeli samassa järjestyksessä.
Sen jälkeen käynnistetään auttava ajoneuvo ja annetaan sen käydä jonkin aikaa eli ladata avustettavan ajoneuvon akkua. Hetken jälkeen kokeillaan käynnistää pyörä, jos se käynnistyy, auton moottorin voi sammuttaa ja ottaa virta pois päältä.
Pyörän moottori kannattaa käyttää lämpimäksi, ennen sen sammuttamista. Mikäli kaapelit pystyy irrottamaan helposti ja turvallisesti voi olla parempi, ettei sammuta pyörää ennen kuin saa sen paikkaan, jossa voidaan selvittää tapahtuneen syy ja mahdollisesti vaihtaa uusi akku vanhan tilalle. Pääsääntöisesti on aina turval-lisempaa sammuttaa ajoneuvot kaapeleiden irrottamisenkin ajaksi.
Lykkäämällä käynnistäminen
Mikäli mitään muita apuvirtaa ei ole saatavissa, yksi vaihtoehto tyhjenneen akun virta-puutteen paikkaamiseen on käynnistää pyörä lykkäämällä. Moottoripyörän työntäminen käyntiin on pienemmästä painosta huolimatta haastavampaa kuin auton, sillä pyörä pitää pystyä pitämään pystyssä sen aikana. Mäkilähtö on tietysti helpotus, eli jos pystyy lykkäämään pyörää alamäkeen, käynnistäminen helpottuu huomattavasti.
Kardaanipyörän työntökäynnistämisessä pitää kuitenkin ottaa huomioon, että joidenkin pyörien perä on suunniteltu välittämään voimia vain vedolle. Työntäessä perä joutuu ottamaan suuren päinvastaisen rasituksen vastaan, mikä ei joillekin perätyypeille ole hyvä asia.
Työntökäynnistyksessä ensimmäiseksi kytketään virta päälle, laitetaan vaihde päälle ja työntämään lähdettäessä vedetään kytkin pohjaan. Kuljettaja saattaa saada pyörän käyntiin yksinkin mutta homma on raskasta, joten kannattaa edetä määrätietoisesti ja jos suinkin on mahdollista saada apua työntämiseen.
Kysymys sinänsä on, mikä vaihde pitää olla päällä? Varsinkaan isossa pyörässä ei ehkä kannata yrittää käynnistystä ykkösvaihteella, jolloin takapyörä saattaa lukkiutua. Kolmosvaihde saattaa olla parempi valinta ja yleensä moottorin ei tarvitse paljoa pyörähtää kun se käynnistyy.
Mikäli pyörä käynnistyy, sitä ei kannata sammuttaa ennen kuin kotona tai huollon pihalla.
Suurin riski työntökäynnistämisessä on pyörän kaataminen, josta seurauksena voi olla merkittäviä vaurioita.
Mikäli tuntee epävarmuutta toimintojen suorittamisessa niin apua helpoimmin saa hinauspalveluilta. Mikäli pyörässä on kaskovakuutus, ei se niin kalliiksikaan tule, aikaa tosin menee.
Tulevan varalle pieni yhteenveto Isokyröläisen mekaanikkomestarin
Harri Kuuttilan ajatuksista akuista ja niiden hoidosta.
Kuuttilan mielestä huonon akun tunnistaa siitä, että se ei lataudu kunnolla
ja kuolee kerralla, jopa aivan uutena. 
Akun ostajan omalla vastuulla on hankkia kunnollinen akku ja myöskin selvittää, miten kyseistä akkutyyppiä pitää huoltaa ja säilyttää oikein. Akkukeskustelu on käynyt kuumana muun muassa siksi, että pyörien käynnistysvaikeuksien vuoksi niihin on saatettu tehdä kalliita remontteja, on vaihdettu ohjaus- ja latauselektroniikkaa tai jopa latureita aiheetta. Syynä on ollutkin viallinen akku, joka siitä huolimatta, että on tuliterä tai vain vuoden vanha ei ota latausta vastaan, vaan on totaalisen kuollut. Huono akku voi myös aiheuttaa kalliiden osien vaurioitumista. Joskus aivan tuliteräkin akku on saattanut hyytyä kerralla tai aiheuttaa omituisia käyntihäiriöitä, Kuuttila kertoo.
Hyvä vai huono akku?
Onko halpa akku yksiselitteisesti huonompi tai kalliimpi akku parempi?
Hyväksikin tunnetuissa akkumerkeissä voi olla huonoja yksilöitä, mutta tosiasia on, että halpojen akkujen joukossa on enemmän huonoja yksilöitä kuin kalliitten joukossa. Hyvän akun tunnistaa siitä, että se hyytyy pikkuhiljaa. Huonot akut puolestaan sammuvat ns. lennosta.
Akun laadusta voi kertoa esimerkiksi se, millainen jännite siinä ladattaessa on. Mikäli jännite jää vain 13,5 volttiin, akun voi todeta olevan aika huono. Pohdittu on, että onko siinä silloin liian suuri sisäinen vastus? Johtuupa asia mistä tahansa niin kun lataa akkua, sen jännitteen tulee silloin olla 14,5 volttia.
Jotkut ovat todenneet, että akun laatutaso tuntuu suoraan painossa. Hyvä akku painaa.
Kun akun latausjännite on vain 13,5 volttia, niin moottoripyörän laturin jännitesäädin luulee, että akku on edelleen vajaa. Tämä taas rasittaa jännitteensäädintä ja laturia jatkuvasti ja saattaa merkitä sitä, että jompikumpi tai molemmat rikkoutuvat, koska ne tekevät koko ajan turhaa työtä ja käyvät jatkuvasti sen vuoksi kuumina. Vähintäänkin se merkitsee sitä, että niiden elinikä lyhenee.
Esimerkkinä tästä voidaan pitää vaikkapa 1500-kuutioista Gold Wingiä, missä tunnistaa akun loppumisen tai huonon akun siitä, että startatessa pyörä lähtee käyntiin, kun sormi nostetaan pois starttinappulalta. Johtuu siitä, että startin pyöriessä jännite laskee niin alas, että virtaa ei enää riitä tulpille.
Talvisäilytys on miltei taidetta
Perussääntö on, että akku pidetään pimeässä ja viileässä paikassa, sillä mitä lämpimämmässä sitä säilytetään, sitä nopeammin sen lataus purkaantuu. Akku kannattaa irrottaa pyörästä, koska pyörän elektroniikka syö jatkuvasti pientä virtaa.
Määrättyjen akkutyyppien akkuja pitää ladata talven aikana kerran kuukaudessa. Myös Kuuttila suosittelee talveksi ylläpitolaturin käyttöä, mutta huomauttaa, että akun omistajan pitää ensin selvittää, minkä tyyppinen ylläpitolaturi sopii millekin akulle.
Koska akku vaihdetaan uuteen?
Yksinkertainen keino välttää lataus- ja sitä kautta starttiongelmia on, että vaihtaa akku automaattisesti riittävän usein uuteen. Mikäli akku on viisi vuotta vanha ja uusi maksaa 150 €, on aivan turha yrittää pärjätä vielä yhtä kesää. Tuolloin on paljon järkevämpää vaihtaa uusi akku. Hyvä akku jaksaa tarvittaessa pyörittää starttimoottoria pidempäänkin kun huono taas hyytyy jopa jo viidessä sekunnissa.
Kannattaa myös katsoa, mistä akkunsa ostaa. Kun ostaa valmiiksi hapotetun akun, joka on seissyt vaikka viisi vuotta hyllyssä, voi useimmiten varautua ongelmiin. Jos akku hapotetaan oston yhteydessä, asia on aivan eri, akku ei sanottavasti vanhene kuivana ollessaan.
Akun lataus
Akkuja ladatessa pitää muistakaa ladata ne hitaalla virralla täyteen, tarkoitukseen suunnitellulla mp-akun laturilla. Älkääkä missään tapauksessa käyttäkö autolaturia! Kun olette ladanneet akun, antakaa sen tasaantua vähän aikaa ennen kuin testaatte tai asennatte sen paikalleen.
Omistajan vastuu
Mekaanikkomestari muistuttaa, että akun omistajalla on vastuita!
Akun omistajan pitää esim. tietää, miten kyseistä akkua säilytetään ja ladataan. Asia kannattaa siis selvittää perusteellisesti akkua ostettaessa. Akkutyyppejä on erilaisia, eikä ole olemassa vain yhtä sääntöä, vaan hoito / käyttö riippuvat akun tyypistä.
Tekstiiliajopuvun pesu / hoito
Kuten tiedetään, ajoilta jolloin käytettiin nahkapukuja niin ei niitä pahemmin pesty. Joskus suuremmat roiskeet pyyhittiin ja jos oikein reteiksi äidyttiin, ne rasvattiin esimerkiksi saapasrasvalla tai jollain seoksella. Monesti niiden tuoksukin oli sitten sen mukainen.
Nyt tekstiilipukujen aikakaudella asiat ovat tyystin toisin. Puku on syytä pestä muunkin kuin vain ulkonäön ja hajun poistamiseksi. Tekstiilipukujen eri kalvot tulee pestä, jotta ne säilyttävät ominaisuutensa. Laadukkaan puvun pitäisi pysyä hengittävänä mutta samalla pitää se vedenpitävänä.
Goretex ym. kalvopuvut tulee pestä oikein, koska väärin pestynä puku voi käytännössä mennä pilalle.
Kalvojen ominaisuudet saattavat vaarantua puvun likaantuessa. Oikein hieno pöly voi tukkia kalvojen huokoset. Puku lakkaa hengittämästä ja saattaa alkaa vuotaa. Vika ei välttämättä olekaan siinä, että puku olisi viallinen, vaan siitä, että mikropöly on tukkinut kalvot jolloin pöly johtaakin kosteuden sen läpi.
Oikein tehty pesu voi hyvinkin palauttaa kalvon ominaisuudet. Moni tekstiilipuvun pessyt on menettänyt sen vedenpitävyyden ja tai hengittävyyden.
Yleisempiä virheitä pesussa on, että käytetään liian äreitä ja valkaisuaineita sisältävää pesuaineita tai huuhteluainetta. Nämä molemmat ovat kiellettyjä, samoin linkoaminen. Oikea pesulämpötila on erittäin tärkeä ja se, että pukua ei saa lingota eikä kuivata koneellisesti.
Valmistajat ovat antaneet ohjeet puvun pesuun ja ne ovat pukuun kiinnitetyssä ns. pesulapussa. Huom! Ei ole olemassa kaikkia pukuja ja niiden osia koskevaa yleisohjeistusta, vaan aina käytetään ko. puvun omaa pesuohjetta. Tärkeintä on, ettei ainakaan käytetä toisen valmistajan omille puvuilleen antamaa ohjetta.
Tekstiiliajopuvun peseminen aloitetaan sillä, että puku ns. puretaan, taskut tyhjennetään, irrotetaan mahdolliset kaulukset, henkselit, vyö ja sisävuorit. Poistetaan olka-, kyynär,- ja selkäsuojat ja housuista polvisuojat sekä mahdolliset lonkkasuojat (kannattaa hieman merkkailla miten mikin suoja paikalleen tulee tai hyvä konsti on ottaa niistä kuva, helpottaa takaisin asennusta), sitten suljetaan kaikki vetoketjut ja tarrataskut painetaan kiinni. Lopuksi käännetään puku nurinpäin. Puvun takki ja housut pestään koneessa erikseen, että huuhtoutuvat kunnolla. Vuoret voi pestä samalla kertaa, mutta erillään itse päällys-puvusta. Kuivatus kylpyhuoneessa tai vielä mieluummin ulkona varjoisassa paikassa.